Muutto

Talomme lumisateen jälkeen...

Muutosta on nyt kaksi viikkoa ja se on ollut yhtä hullun myllyä. Asuimme edellisessä asunnossa kolmen lapsen kanssa 20 vuotta ja tavaraa oli kertynyt sen mukaisesti. Kun lisänä vielä lasketaan taloon jääneet tavarat, kaaos oli valmis.

Pikkuhiljaa olemme kuitenkin saaneet kaikki laatikot purettua, tavarat ovat alkaneet löytää omat paikkkansa (vaikka emme aina muistakaan missä se paikka on) ja elämä on alkanut asettua uomiinsa. Saimme jopa yhden lipaston koottua, se olikin niitä harvoja huonekaluja, joita ostimme tänne uutena. Olin iloinen, kun talon mukana tuli joitain huonekaluja ja säästyin siltä osin huonekaluliikkeissä juoksemiselta ja huonekalujen kokoamiselta.

Kuvissa sali, jonka halusin sisustaa vanhoilla huonekaluilla ja tehdä siitä samalla viherhuoneeni. Kukat tosin ovat vielä pitkälti yläkerran huoneissa. Uutta siellä on Ikeasta ostettu paksu matto, joka on kiva jalkojen alla.

Miltä tuntuu asua omakotitalossa? Yhdistelmältä mukavimpia unelmiani ja pahimpia pelkojani. Talossa on hurjasti asioita joista pidän kovasti mm. apukeittiö ja takka.

Mutta osa hurjimmista peloistani on myös käynyt toteen... 

Ensimmäinen karmaiseva tosiasia oli, että hukuimme roskiin. Osittain syynä oli varmasti muutosta aiheutuneet roskat, mutta me taidamme muutenkin tuottaa normaalia enemmän roskaa. Asia selvisi soitolla Rosk'n Rolliin, joka ystävällisesti lupasi tuoda ensi viikoksi isomman roska-astian. Nyt pidän sormet ja varpaat ristissä, että se riittäisi, sillä jos se ei riitä, niin se jos mikä on noloa jätehuollon osalta tänä kierrätyksen ja lajittelun kulta-aikana...

Toinen ongelma jota en ole osannut ratkaista, liittyy veteen. Kun kuumaa vettä tulee paineella keskuslämmitteisessä talossa hanasta, sitä ei ajattele. Kun hanasta tulee haaleaa vettä liruen, on aika hieroa ranteita voiveitsellä. Aamulla kun astuu haaleaan suihkuun, sitä miettii kuin kesällä järveen mennessä, että ei se tunnu niin kylmältä, kun vain menee veteen. Totta, se ei tunnu enää niin kylmältä, mutta tosiasia on, että se on kylmää suihkuvedeksi. No, ainakin aamuisin herää. Spartalaisuus kunniaan? Vai soitto putkimiehelle tutkimaan kuumavesivaraajaamme...

Kolmas mielentilaani järkyttänyt asia on talon lämpötila. Edellisen asunnon lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa, täällä on 16-18 astetta. Paleltuani kaksi viikkoa huolimatta Reino-tossuista, kylpytakista, pyjamasta, villasukista ja paidoista,  oli asia ratkaistava ennen talven tuloa tavalla tai toisella. Talo lämpenee lattialämmityksellä ja mieheni hankki Fortumin kotinäytön, jolla pystyy seuraamaan sähkön käyttöä vuorokausitasolla euromääräisesti. Kun nostin lämpötilan 16-17 asteesta 18 asteeseen, päivän sähkönkulutus nousi eurolla (ilman siirtomaksua 3,96 c/kWh + vero 2,8 c/kWh)). Nyt on ollut käytännössä plussa-asteista, mutta jo ajatus siitä, miten pärjäämme talven pakkasissa, sai kauhun väreet aikaan.

Pienen harkinnan jälkeen päädyin ilmalämpöpumpun uusimiseen (talon vanhasta on mennyt laakerit (?) ja se pitää aivoihin tunkevaa sirinää). Sain mukavan oloisen tarjouksen LämpöYkkösiltä, asennus onnistuu jo ensi viikon loppupuolella ja homma on avaimet käteen, vanha pois ja uusi tilalle. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa, että nuo lämpöpumput saadaan asennettua. Niitä tulee siis kolme sisäyksikköä ja kaksi ulkoyksikköä, lupausten mukaan ne toimivat -30 asteessa. Joten tulkoon siis talvi, pyry ja pakkaset, toivottavasti en palele enää asennuksen jälkeen ja sähkölasku pysyy tasolla, joka ei saa miestäni haukkomaan henkeään.

Puita meillä menee yksi tuollainen mökiltä noudettu Ikean kassillinen polttopuuta päivässä, joskus kaksi kassia. Takka ei kuitenkaan lämmitä riittävästi takkahuoneen ulkopuolelle... Hauikseni kasvavat mukavasti noita raahatessa. Takkatuli on idyllistä silloin tällöin, mutta lämmitysmuotona se vaatii aamukiireiden joukossa enemmän kuin olen halukas siihen panostamaan.

Minulla on kesken Enni Mustosen Piikatyttö ja jotenkin samaistun täysin kirjaan. Tosin sivujuonteena se avaa ikkunaa maailmaan jossa isoäitini eli Pohjois-Karjalassa... Kuuntelen sitä äänikirjana kun ajelen Lohjan ja Espoon/Helsingin väliä.

 

Kuvassa isoäitini ja äitini, isovanhempieni taloon ei koskaan tullut sähköä tai juoksevaa vettä. 

Nykypäivää edustaa Alex, kuinka maailma onkaan muuttunut jo minun elinaikanani...